Post by sonja on Mar 1, 2008 14:03:47 GMT -5
moi vaan joo siis oon sonja, jotkut varmaan tietävät tai jos ei tiedä niin ei voi mitään mutta kuitenkin, oon 18 vee ja oikeestaan en tiedä mitä sanoisin paitsi että olen tykännyt purasta en tiiä kui kauan? joku reilut neljä vuotta. kuitenkin, en oikeen tykkää mistään muusta. kuuntelen nyt satunnaisesti jotain muutakin musiikkia niin kuin noitalinna huraata, mutta oikeestaan en oo kiinnostunut mistään muusta musiikista paitsi purasta erityisesti. mulla on valtava aukko sydämessä ja pura tukahduttaa mua.
tykkään tietenkin sateenvarjoista ja muista kivoista jutuista mutta pura on oikeastaan mulle maailmassa tärkeimpiä asioita mummin ja tämmösten lisäksi. niin ja mulla on tää poikaystävä jonka ansioista mulla meni joskus vähän paljon huonommin ja silloin roikuin niin vaan purassa kiinni. helsingin keikka oli mulle henkisen jaksamisen kannalta aivan elintärkeä, olin siellä edessä keskellä ja se on mun rakkaimpia muistoja miten pidettiin taroun kanssa kädestä kiinni tai katseltiin silmiin ja niin. tarou on aika monesti pitänyt mua hengissä. tällä hetkellä on vaikea puhua näistä kerroista kun oon kohdannut taroun, tuntuu kurjalta kun ne hetket menevät koko ajan kauemmaksi. tahtoisin että pura tulisi pian jonnekin. niin tosiaan olin siis siellä ruotsissa myös, en ymmärrä miksen mennyt sinne saksaan viime kesänä kadun sitä niin paljon. sen lisäksi olin tietenkin siellä nimmaritilaisuudessa suomessa, mun kädet täriseekin kun mietin sitä, olin siis ensimmäinen joka sinne meni ja sanoin taroulle että thank you thank you thank you thank you ja sit se vaan otti kädestä enkä tajunnut että niitä kätellään mutta sit vaan käteltiin ja se sanoi tuhat kertaa sänkyuu. en niin tiennyt miten kiittää sitä tarpeeksi.
tykkään siis tarousta eniten mutta kyllä muutkin ovat tietenkin tärkeitä. en tiedä parasta kappaletta tai mitään muutakaan. anteeksi tuli tunnepitoinen vuodatus mutta tälläinen minä olen
niin ja tältä näytän! tai oikeesti tää on monta kesää vanha. kuuntelin tuona kesänä gentou kikaita öisin parvekkeella ja poltin tupakkaa. nykyään en polta kyllä tupakkaa mutta gentou kikai tuntuu paljon sydämessä vieläkin.
tykkään tietenkin sateenvarjoista ja muista kivoista jutuista mutta pura on oikeastaan mulle maailmassa tärkeimpiä asioita mummin ja tämmösten lisäksi. niin ja mulla on tää poikaystävä jonka ansioista mulla meni joskus vähän paljon huonommin ja silloin roikuin niin vaan purassa kiinni. helsingin keikka oli mulle henkisen jaksamisen kannalta aivan elintärkeä, olin siellä edessä keskellä ja se on mun rakkaimpia muistoja miten pidettiin taroun kanssa kädestä kiinni tai katseltiin silmiin ja niin. tarou on aika monesti pitänyt mua hengissä. tällä hetkellä on vaikea puhua näistä kerroista kun oon kohdannut taroun, tuntuu kurjalta kun ne hetket menevät koko ajan kauemmaksi. tahtoisin että pura tulisi pian jonnekin. niin tosiaan olin siis siellä ruotsissa myös, en ymmärrä miksen mennyt sinne saksaan viime kesänä kadun sitä niin paljon. sen lisäksi olin tietenkin siellä nimmaritilaisuudessa suomessa, mun kädet täriseekin kun mietin sitä, olin siis ensimmäinen joka sinne meni ja sanoin taroulle että thank you thank you thank you thank you ja sit se vaan otti kädestä enkä tajunnut että niitä kätellään mutta sit vaan käteltiin ja se sanoi tuhat kertaa sänkyuu. en niin tiennyt miten kiittää sitä tarpeeksi.
tykkään siis tarousta eniten mutta kyllä muutkin ovat tietenkin tärkeitä. en tiedä parasta kappaletta tai mitään muutakaan. anteeksi tuli tunnepitoinen vuodatus mutta tälläinen minä olen
niin ja tältä näytän! tai oikeesti tää on monta kesää vanha. kuuntelin tuona kesänä gentou kikaita öisin parvekkeella ja poltin tupakkaa. nykyään en polta kyllä tupakkaa mutta gentou kikai tuntuu paljon sydämessä vieläkin.
